Raya Goes Bunaken -sukellusretki ylitti kaikki odotukset

Syyskuussa Raya Diversin kanta-asiakkaille järjestetetty Raya Goes Bunaken -reissu Indonesian Pohjois-Sulawesille onnistui hienosti, ja matkalaisilta sateli järjestäjille sekä vedenalaisille nähtävyyksille kiitosta.

Living Colours Diving Resort ja Raya Divers yhdistivät voimansa viime keväänä, ja syyskuussa nämä kaksi legendaarista suomalaista sukellusyritystä järjestivät ensimmäisen yhteisen sukellusmatkansa. Raya Divers järjesti kanta-asiakkailleen ainutlaatuisen sukellusmatkan Indonesian Bunakenin kuuluisaan merenalaiseen kansallispuistoon meribiologi Markus Dernjatinin johdolla.

Syyskuussa järjestetty Raya Goes Bunaken -matkan järjestäjinä toimivat Living Coloursin henkilökunnan lisäksi Raya Diversin Jyri Kettunen, SeaLifen meribiologi Markus Dernjatin sekä biologi ja pitkän linjan sukeltaja Essi Havula. Viikon aikana sukellettiin Bunakenin upeissa merimaisemissa sekä syvennyttiin meren salaisuuksiin Dernjatinin luentojen avulla.

Yksi reissulle osallistuneista sukeltajista oli 39-vuotias Christa Winqvist Porvoosta.

- Luin Rayan uutiskirjeestä Raya Goes Bunaken-matkasta ja ehdotin heti ystävilleni, että lähdetään reissuun. Olemme matkustaneet porukalla paljon ja käyneet sukeltamassa ympäri maailmaa, mutta kovasti kehutulla Bunakenilla emme olleet vielä käyneet.

Winqvistin ystävä oli haastatellut meribiologi Markus Dernjatinia SeaLifessa, ja kun kaksikko kuuli Dernjatinin olevan mukana Rayan reissussa, heräsi kiinnostus matkaa kohtaan toden teolla.

- Mietimme, että meribiologin mukana olo voisi tuoda juuri sitä kaivattua ekstraa tälle matkalle. Ja sitä se olikin! Oli aivan mahtavaa, että veneessä oli mukana asiantuntija, jolta pystyimme heti sukellusten jälkeen kysymään, mitä kaikkea sukelluksen aikana olimme nähneet, Winqvist kertoo tyytyväisenä.

Dernjatin oli Winqvistin mukaan kertonut paljon yksityiskohtaista tietoa alueen eläimistä ja niiden elintavoista aina hauskoja lisääntymiskäyttäytymisiä myöten.

- Oli myös mukavaa kuulla lajien suomenkieliset nimet, Lionfish on tosiaan siipisimppu eikä leijonakala! Iltaisin pidetyt luennot olivat myös erinomainen lisä, opin paljon uutta, ja reissun jälkeen jäi semmoinen tunne, että ymmärrän ainakin hieman paremmin vedenalaista maailmaa.

Myös matkakohteena toiminut Living Colours henkilökuntineen sai Winqvistiltä kiitosta.

- Paikalliset oppaat olivat myös aivan huippuja, Steven ja Iwan löysivät meille ne pienimmätkin otukset ja pitivät meistä hyvää huolta. Vedenalaiset maisemat olivat juuri niin hienoja kuin mitä olin kuullut – lajimäärä oli aivan hämmästyttävä joten paljon jäi vielä nähtävää. Parempaa ei oikeastaan sukellusreissulta voisi toivoa! Paluu Bunakenille siis odottaa joku päivä, Winqvist hehkuttaa.

Seuraava reissu Bunakenille Markus Dernjatinin johdolla järjestetään ensi huhtikuussa yhteistyössä Kon-Tikin kanssa. Lue lisää matkasta!

Katso Havulan ottamia kuvia reissusta Living Coloursin Facebook-sivuilta.

Lue lisää Living Coloursin ja Raya Diversin yhdistymisestä.

Matkakertomus – Raya Goes Bunaken

Maanantai 10.9.
Lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen Raya Goes Bunaken -ryhmä saapui vihdoin Indonesiaan pohjois-Sulawesille Bunakenin saarelle. Väsyneet matkaajat nauttivat Living Coloursin rantabaarissa, Safety Stopissa, oluet samalla kun paperihommat saatiin kuntoon. Bungaloweihin majoittumisen ja illallisen jälkeen kokoonnuimme vielä ravintolaan kertaamaan viikon ohjelmaa. Luvassa olisi vähintään kolme sukellusta päivässä sekä SeaLifen intendentin Markus Dernjatinin pitämät kolme luentoa viikon aikana – oli siis parasta mennä aikaisin nukkumaan…

Tiistai 11.9.
Aamun ensimmäisellä sukelluksella tsekattiin, että kaikilla on sukellusvarusteet kunnossa. Pelkästään kamojen testaamiseksi ei sukellus toki mennyt, vaan Alung Banuan hieno korallien peittämä seinämä tarjosi upeita maisemia sekä ärhäkkäästi omaa reviiriään puolustaneen raitalepakkokalateinin, joka ei valokuvaajiaan hätkähtänyt.

Aamun toisella sukelluksella jatkettiin seinämämaisemissa - Lekuan III:lla nähtiin muun muassa yrmeän habituksen omaava lättäsimppu (Giant flathead, Cymbacephalus beauforti). Iltapäivällä suuntasimme Sulawesin rannoille. Ohjelmassa oli reissun ensimmäinen muck-sukellus Tiwoholla. Kyseessä oli monelle matkalaiselle ensimmäinen muck-dyykki joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Alin kommentti ”Tiwoho is on fire!” piti todella paikkansa – näimme muun muassa runsaasti siipisimppuja (Lion fish, Pterois volitans), erilaisia vapaakiduskotiloita (Nudibranchs) sekä Metasepia pfefferin (Flamboyant cuttlefish) esittelemässä väriloistoaan. Sukelluksen lopussa näimme vielä barrakudaparven kiertelemässä Tiwohon hiekkapohjaa reunustavien riuttojen yllä.

Päivän kruunasi Markuksen luento Bunakenin merellisen kansallispuiston alueen erityispiirteistä, jonka jälkeen kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi kuinka erityislaatuisella alueella olimme sukeltamassa…

Keskiviikko 12.9.
Aamun ensimmäinen sukellus tehtiin Manado Tuan tulivuorisaaren edustalla Pangalinganilla. Heti sukelluksen alussa näimme lattapyrstökäärmeen (Banded sea krait, Laticauda colubrina) joka oli monelle ensimmäinen laatuaan. Pangalinganin kivenkoloissa meitä tervehti myös useampi suurikokoinen tursas.

Toinen sukellus tehtiin Bunakenin Mike’s pointilla jossa näkyvyys oli erinomainen ja vapaakiduskotiloiden lajirunsaus hätkähdyttävä. Paikalliset oppaamme Steven ja Iwan tekivät viimeistään tässä vaiheessa kaikkiin vaikutuksen uskomattomalla kyvyllään löytää värikkään riuttaseinämän seasta pieniä eriskummallisia otuksia meidän ihmeteltäväksemme.

Edellispäivän sukellus Tiwoholle oli tehnyt vaikutuksen koko porukkaan ja niinpä suuntasimme iltapäivällä viereiselle Worille jossa näimme reissun ensimmäisen antennikrottivauvan (Frog fish, Antennarius sp.) sekä lehväkummitusneulan (Robust ghostpipefish, Solenostomus cyanopterus). Jäimme samalla reissulla tekemään yösukelluksen Tiwoholle, joka oli kyllä uskomaton kokemus. Seepioita, tursaita, merisulkia, toinen toistaan kummallisemman näköisiä rapuja… lista on loputon. Tämä sukellus on tehtävä vielä joskus uudestaan!

Torstai 13.9.
Aamupäivän ohjelmassa oli ensin hylkysukellus Manadon edustalla. Vuonna 1942 uponnut hyvin säilynyt hollantilainen rahtilaiva lepää 15-40 metrin syvyydessä ja on kauniisti korallien peittämä. Hylyn pinnalla elää myös paljon erilaisia vapaakiduskotiloita ja hylyn uumenissa piileskelee runsaasti erilaisia kaloja ja niiden poikasia.

Erityisnähtyyksinä olivat hylyn kaksi vessaa – toinen helposti löydettävissä hylyn oikealta reunalta, toinen taas kannella pienestä raosta vain taskulampun valossa nähtävissä. Hylyn keulassa meitä tervehti nokkahaukkakala (Longnose hawkfish, Oxycirrhites typus), hylyn vakioasukas joka ei sukeltajien salamavaloja kaihda vaan puolustaa kotiaan suurella tarmolla. Sukelluksen lopussa haettiin vielä muck-fiiliksiä hylyn viereiseltä hiekkarinteeltä josta löytyi muun muassa mustanauhamureena (Ribbon eel, Rhinomuraena quaesita)  sekä pohjalla laahustava hietadollari (sand dollar, Clypeasteroida sp.).

Seuraavana ohjelmassa oli jälleen muck-kohde nimeltä Black Rock joka osoittautui omituisten otusten lastentarhaksi: hiekkarinteellä lymyilivät niin loistosiipisimpun (Dwarf lionfish, Dendrochirus brachypterus), antennikrotin kuin maailman suurimman pallokalalajin, tähtipallokalankin (Star puffer, Arothron stellatus) poikaset. Tämän kaiken lisäksi näimme koristeellisen kummitusneulan (Ornate ghost pipefish, Solenostomus paradoxus).

Iltapäiväsukellus legendaarisella Lekuan I:llä oli vaikuttava. Upealla seinämällä jättiläismäinen liemikilpikonna (Green sea turtle, Chelonia mydas) lipui ryhmämme ohi arvokkaasti heti sukelluksen alussa ja pääsimme tapaamaan sukelluksen aikana myös puhdistusasemalla lymyillyttä toista jättiläistä.

Pitkän päivän ohjelmaan kuului illalla vielä Jyrin pitämä varustehuolto-opetus, sekä Markuksen luento koralliriuttojen rakenteesta ja synnystä. Kuulimme muun muassa miksi koralliriuttoja kasvaa vain tietyillä maapallon alueilla ja miten koralliriutan kaltaisen monimuotoisen eliöyhteisön olemassaolo on mahdollista muuten niin autiossa ja ravinneköyhässä meressä.

Perjantai 14.9.
Päivän neljästä sukelluksesta ensimmäinen tehtiin Bunakenin läntisimmässä kärjessä Fukuilla. Sukelluksen aluksi kävimme katsomassa neljää valtavaa jättiläissimpukkaa (Giant clam, Tridacna gigas) joista ikävä kyllä vain yksi on enää elossa. Jättiläissimpukoilta suuntasimme 30 metrin syvyyteen kokeilemaan onneamme tonnikalapuhdistusasemalle. Ja lykästihän meitä! Näimme kolmen suuren tonnikalan sahaavan edestakaisin Fukuin kuuluisalla puhdistusasemalla - vaikuttava näky joka tänä päivänä on harmillisen harvassa. Sukelluksen lopulla näimme myös mustaevähain (Blacktip reef shark, Carcharhinus melanopterus) sekä suuren raitalepakkokalaparven (Longfin batfish, Platax teira).

Toisella sukelluksella jatkoimme menestyksekästä muck-putkea Bolungilla, josta bongasimme muun muassa sirkkaäyriäisen (Mantis shrimp, Odontodactylus scyllarus) joka omaa yhden maailman kehittyneimmistä näköaisteista. Lisäksi sirkkaäyriäisen eli mantisravun raajoissa muhii sellainen voima että urbaani legenda kertoo sen kykenevän rikkomaan akvaariolasin yhdellä jalan heilautuksella!

Iltapäivällä sukelsimme Living Coloursin kotiriutalla, Timurilla, joka lienee yksi Bunakenin kauneimmista. Näimme heti sukelluksen aluksi noin kymmenessä metrissä virran liikkeitä myötäilevän keinujasimpun (Leaf scorpionfish, Taenianotus triacanthus) sekä heti tämän jälkeen kookkaan lättäsimpun. Matalassa vedessä vastaan leijui myös parvi katkarapukaloja (Razor fish, Aeoliscus strigatus).

Illan hämärtyessä urhea ryhmämme jatkoi vielä mandariinisukellukselle Bunakenin kylän edustalle (Muka Kampung), jossa todistettiin värikkäiden mandariinikalojen (Synchiropus splendidus) soidinmenoja. Illan luennon teemana oli lajintunnistus. Markus esitteli meille suurimmat kalaryhmät, niiden erityistuntomerkit, sekä jokaisen ryhmän yleisimmät lajit. Lisäksi tutustuimme Bunakenin alueen yleisimpiin otuksiin.

Lauantai 15.9.
Lajintunnistusluennon innoittamana lähdimme aamulla etsimään purppuramerihevosta (Pygmy seahorse, Hippocampus bargibanti) sarveiskorallien siimeksestä Budo-nimisestä kohteesta. Löysimmekin muutaman minuutin etsinnän jälkeen kaksi kaunista yksilöä. Näimme myös lattapyrstökäärmeen. Valtaosan sukellusajasta ajelehdimme virran viemänä kaunista riuttaa ja sen koralleja ihaillen.

Seuraavaksi suuntasimme viereisellä muck-kohteelle nimeltä Aba point, joissa näimme maailman surkeimman näköisen otuksen, töppöpuikkohevosen (Short-pouch pygmy pipehorse, Acentronura breviperula), meriruohoon kietoutuneena. Aba pt. Osoittautui erinomaiseksi saitiksi, samalla sukelluksella näimme myös louhikorentokalan (Short dragonfish, Eurypegasus draconis), ruskopurjesimpun (Cockatoo waspfish, Ablabys taenianotus) sekä reissun tavaramerkiksi muodostuneen antennikrottivauvan.

Hyvä sukelluspäivä huipentui Sachiko’s pointin komeisiin maisemiin. Pääsimme nauttimaan erinomaisesta näkyvyydestä, jossa kelpasi katsella valkoeväriuttahain (Whitetip reef shark, Triaenodon obesus) sekä kolmen tähtikotkarauskun (Spotted eagle ray, Aetobatus narinari)  ohitse lipumista. Sukelluksen lopuksi suurikokoinen helmimureena (Whitemouth moray, Gymnothorax meleagris) esitteli vielä valkoista kitaansa meille.

Ilta huipentui grillijuhlaan rannalla, sekä Living Coloursin housebändin, Cobra bändin tahdissa vietettyyn iltaan. Kiitos Freddy, Mekry, Markus sekä muut bändin pojat!

Sunnuntai 16.9.
Reissun viimeinen sukellus tehtiin Living Coloursin vakiovieraan, Heikin mukaan nimetyllä Heikki’s pointilla. Kyseinen riutta on erikoinen, sillä se nousee kaukana rannasta syvältä merenpohjasta, muodostaen harjanteen joka nousee aina 5 metrin syvyyteen asti. Sen lisäksi että kauniit maisemat tällä riutalle poikkesivat muodoiltaan aiemmin nähdyistä, meitä hemmoteltiin vielä runsaalla vapaakiduskotilolajistolla.

Sukelluksen jälkeen suuntasimme takaisin Bunakenin saarelle ja teimme tunnin pikavisiitin Bunakenin kylään, jossa pääsimme näkemään paikallista asutusta lähietäisyydeltä sekä tekemään pieniä tuliaisostoksia. Iltapäivällä kävimme vielä snorklaamassa kylän edustalla jossa meidän vierellä purjehti kymmenkunta raitalepakkokalan poikasta.

Viimeinen ilta fiilisteltiin matkan aikana nähtyjä asioita valokuvien muodossa, kylmien oluttuoppien säestämänä.

Maanantai 17.9.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin myös ensimmäinen Raya Goes Bunaken -reissu. Tyytyväiset sukeltajat taisivat melkein kaikki olla kuitenkin sitä mieltä että Bunakenille on palattava ennemmin tai myöhemmin!